Kiertotiet ovat osa matkaa

Uuteen siirtyminen on innostavaa etenkin, kun siihen saa vauhdin päälle. Suunnitelmat syntyvät kuin melkein kuin itsestään ja niiden myötä palo toimintaan roihahtaa liekkeihin. Sitten tapahtuukin jotain, joka heittää neljä askelta taaksepäin tai estää etenemisen.

Epävarmuus pääsee nousemaan pintaan ja mieli alkaa laukata vinhaa vauhtia katastrofeja visioimaan. Pahimmillaan mieli saa ihmisen vakuuttumaan, ettei ”siitä mitään olisi tullut kuitenkaan” tai että este on merkki siitä, että ideaa ei ole syytä toteuttaa.

Osalle ihmisistä suunnitelmien muuttuminen on todella vaikeaa, osa kipuilee pettymystään hetken ja mukautuu ja mukauttaa suunnitelmiaan. Jos hidasteet tai kiertotiet tulkitsee epäonnistumisena, muutosta on vaikea viedä eteenpäin pitkäjänteisesti. Silloin esteistä kehkeytyy keskeytyneitä polkuja. En muista valitettavasti kuka, mutta joku on viisaasti sanonut, että kaikki unet ovat hyviä, ne päättyvät hyvin. Painajaiset ovat unia, joista on herätty ennen kuin uni on päässyt loppuun saakka. Muutoksessa on kyse vähän samasta asiasta: kun malttaa katsoa tarpeeksi pitkälle, se kääntyy kyllä voimaannuttavaksi ja tarkoituksenmukaiseksi.

Joskus pysähdys ja uudelleenarviointi on juuri se, mitä tarvitaan, vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Monien sormet ovat syyhynneet puutarhaan istuttamaan taimia ja muokkaamaan istutuksia, mutta sään valtiaat päättivät toisin ja heittivät pakkasen ja lumen kasvien päälle. Äkkipysähdys voi tehdä tilaa levolle, joka taas tekee tilaa omien ajatusten kuulemiselle - ja ehkä tarkoituksenmukaiselle pihasuunnitelmien muutokselle. Tai yhteiselle ajalle läheisten kanssa. Luonto on usein ihmistä viisaampi. Kesä saattaa olla kuiva (ja kuuma), joten jokainen vesipisara, joka pohjavesivarantoihin nyt lumen sulaessa kilahtaa, tulee silloin tarpeeseen.

Mitä tällaiset suunnitelmien muutokset tai pysähdykset sinulle mahdollistavat? Miten ne edistävät tarvitsemaasi muutosta?