Muutos tuntuu iholla

Ironista ja innostavaa, mutta muutokseen keskittyvä yritys on itse muutoksen keskellä. Psykoterapiaan keskittymisestä hypätään kurssi- ja valmennustoimintaan! 

Idea on muhinut jo useamman vuoden, mutta kesällä 2023 menin mukaan Bisnestakomon valmennukseen, missä luotiin omaa valmennuskokonaisuutta. Jakso oli antoisa, mutta tajusin, että se ei vastaa täysin tarpeitani, joten jouduin hiomaan Toivopajan visiota pidempään kuin oli tarkoitus. En silti varmasti nytkään olisi tässä, jos en olisi valmennuksen kautta saanut sitä antia, jonka sain. Olen saanut huomata, että loikka tarkoittaa melkein uuteen ammattiin siirtymistä, niin paljon tässä on uutta opittavaa. Toisaalta juuri se on itselleni muutoksen suola: uuden oppiminen.

Helmikuussa onnistuin (toivottavasti se oikeasti toimii) puolittain koodaamaan Klarnan tähän Kajabin alustalle, jotta maksuvaihtoehtoja olisi useampia. Olen melkein puoli vuotta etsinyt maksujärjestelmää ja alustaa. Olin valinnut Kajabin luottaen, että verkkomaksut saa yhdistettyä siihen (ei ole automaatio, eikä kovin helppoa), kokenut epäonnistumisia ja viettänyt tunteja chattaillen eri tahojen helpcentereiden kanssa. Kun sitten näytti, että sain Klarnan yhdistettyä alustalle, silmiin nousivat kyyneleet  - ja kehoon syvä väsymys. Samaan aikaan olin tavattoman onnellinen ja jopa ylpeä siitä, mitä tein ja ymmärsin, kuinka paljon olin stressannut asiaa. Muutoksesta haaveilevat ovat usein samassa tilanteessa kuin olin kesällä. Ideoita ja intoa on, mutta työmäärä yllättää. 

Toinen törmäys on käsillä Toivopajalla juuri nyt. Kaikki on suht valmista, mutta ulostuleminen uuden kanssa pelottaa. Muiden reaktiot, epäonnistumisen pelko tykyttävät päässä. "Mitäs jos olenkin ollut väärässä ja muiden mielestä tämä on ihan tyhmää"  -epäilyt painavat jarrun tavoin. Loikkaa on vaikea ottaa. Toisaalta, kun on tullut näin pitkälle, olisi höpsöä vetäytyä. Kaikki ei ole täydellistä, kaikenlaisten lomakkeiden pitäisi kääntyä suomeksi, vaan eivät käänny ilman omaa työtä. Keskeneräisyys ja sen sietäminen on tietyllä tavalla väistämätöntä, jotta muutos tulee toteutetuksi. 

Muutos on varmastikin kaikkein eniten juuri epätäydellisyyden sietämistä. Prosessi, josta voi oppia valtavasti ja jonka päätepistettä ei voi tarkasti hallita matkalle lähtiessään. Uuteen hyppääminen Toivopajan kanssa on ollut tähän saakka tyydyttävää, joskin luovaa ja siten omalla tavallaan etenevää työtä, mutta sen todellinen merkitys syntyy vasta näkyväksi tulemisesta ja kontaktista muiden kanssa. Odotan innolla sitä vaihetta - ja olen aivan kauhusta jäykkänä:)  Muutoksen ytimessä juurikin. 

Tiina Toivopajalta