"Raha on kaiken pahan alku ja juuri"

Miksi rahasuhde tai suhtautuminen rahaan on oleellista?

Raha kietoutuu ihmiskuntaan, sen historiaan ja tapaan, joilla yhteiskunta on luotu, hyvin monella tapaa. Sitä kautta se vaikuttaa yksilöihin ja näiden elämään ja siihen, mitä sallitaan itselle tai läheisille.

Ihmiselle joukkoon, yhteisöön kuuluminen on DNA:ssamme elintärkeää. Esimerkiksi rikastuminen voi olla jollekin työväenluokkaan kuuluvalle juttu, jonka vuoksi hänet suljetaan pois perheestä (tai annetaan ymmärtää, että ihan vain rikastumisen takia, hänestä on nyt tullut kusipää, joka luulee olevansa jotain). Yhteisöstä poissuljetuksi tuleminen on tarkoittanut historiassa samaa kuin kuolema, joten se herättää yhtä primitiivisiä pelkoja nykyihmisessäkin. Tämä vaikuttaa siihen, että vaikka olisi mahdollisuus rikastua tai potentiaali siihen, ei ovea avaa, koska seuraukset voivat olla ikäviä. 

Muistan 1990 -luvun lopulla olleeni matkalla, missä mukana oli rikkaan suvun vesa. Pamautin (jossakin tilanteessa, syystä, jota en muista) täydestä sydämestäni: "Raha on kaiken pahan alku ja juuri. Se on saatanasta!" Tajusin jo sanottuani, että nyt ei ehkä ihan ollut oikea seura tähän. Tämä nuori mies ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen tuomiota, jota en häneen suoraan kohdistanut, mutta kylläkin hänen edustamaansa yhteiskuntaryhmään. 

Isänisäni oli tämän nuoren miehen toisen sukuhaaran omistamassa tehtaassa töissä ja nai puoliksi ruotsinkielisen naisen. Mummoni olisi voinut kielitaitonsa vuoksi päästä tehtaan toimistoon töihin, mutta se ei käynyt ukkini perheelle. Lopputuloksena mummoni menetti ruotsinkielentaitonsa, eikä myöskään isäni ikinä kieltä oppinut. Isäni perhe pysyi työväenluokkaisena, periaatteessa ihan hyvillä tuloilla, mutta rahasuhde vaikutti aina hankalalta, eikä käteen jäänyt oikein mitään.

Minulle uskomukset siirtyivät sellaisena, mikä kiteytyi "saatanasta seuraavana". Toisaalta en ole ikinä syvällä sisimmässäni ymmärtänyt, mikä järki oli pistää mummo tehtaan liukuhihnalle, kun hän olisi voinut päästä sisäsiisteihin hommiin tai miksi sitä ruotsia ei voinut puhua. Ja vaikka en ole ymmärtänyt, nämä tunteet juurtuneet minuun ja määrittäneet hyvin alitajuisella tasolla rajoja sille, mikä minulle on sallittua. Olen ollut tietyllä tapaa "rajaton", mutta siirtynyt häpeä ja syyllisyys ovat tuoneet ristiriitaisuutta, joka taas on aiheuttanut ahdistuneisuutta ja vaikeuksia rahan kanssa.

Mitä elämä olisi, jos raha olisikin vain neutraali vaihdon väline? Millainen maailma olisi? Miten sinä toimisit ja eläisit - mitä sallisit itsellesi - jos rahalla ei olisi mitään tunnearvoa?

Tiina Toivopajalta